Espanjalainen arkkitehtuuri

Iberian niemimaan sijainti Euroopan lounaiskulmassa teki siitä kulttuurien kohtauspaikan etelän ja pohjoisen välillä, minkä vuoksi se oli laajasti osallisena maailman taiteen ja arkkitehtuurin kehittymisessä. Karthagon, Kreikan ja Rooman siirtokunnat loivat perustan Hispanian sivilisaation ensimmäiselle vuosituhannelle. Roomalaiset huvilat, akveduktit, riemukaaret ja circusareenat olivat merkkejä roomalaisesta kulttuurista. Kristinusko levisi Iberian niemimaalle samaan aikaan kuin muihinkin Rooman provinsseihin. Myöhemmin seudun ottivat haltuunsa germaanit, erityisesti visigootit, jotka perustivat valtakuntansa ja kehittivät varhaista kristillistä basilika-arkkitehtuuria.^[1]

Maurit valtasivat Iberian niemimaan vuonna 711 Asturiaa lukuun ottamatta. Valloittajat eivät sulautuneet visigoottien tapaan alkuperäiseen väestöön, vaan islamilaiseksi muuttunut Espanja eli al-Andalus pysyi etnisten ja uskonnollisten ryhmien taistelukenttänä koko sen olemassaolon ajan. Kalifaatin aikana Córdobasta tuli kulttuurin ja tieteen keskus. Mozarabeiksi kutsutut kristityt omaksuivat vaikutteita arabikulttuurista, mikä näkyy myös heidän rakentamissaan kirkoissa. Pohjoisen kristittyjen valtioiden ja arabien väliset sodat olivat jatkuvia ja johtivat vähitellen Espanjan takaisinvalloitukseen (reconquista). Islamilainen kausi kesti 1200-luvun alkuun lukuun ottamatta Granadan emiraattia, joka jatkoi olemassaoloaan Kastilialle veroa maksavana vasallivaltiona vielä 300 vuotta. Kun muslimit jäivät asumaan valloitetuille alueille, syntyi vuorovaikutuksesta mudéjar-tyyli.

Romaaninen taide ja arkkitehtuuri kehittyi niemimaan pohjoisosissa. Alussa se sai muotonsa luostarien rakentajien yksinkertaisena arkkitehtuurina, joka oli samankaltaista Etelä-Euroopassa Lombardiasta Navarraan. Lisääntynyt pyhiinvaeltaminen Santiago de Compostelan katedraaliin johti vuorovaikutukseen muun Euroopan, erityisesti Ranskan kanssa.^[1] Espanjalaista gotiikkaa edustavat Toledon, Burgosin ja Leónin katedraalit, joiden siro arkkitehtuuri on samantapaista kuin Pohjois-Ranskassa, kun taas välimeren seudun katedraaleille on ominaista leveä yksilaivaisuus ja tilallinen yhtenäisyys.^[2] Kaarle V:n valtakaudella 1500-luvun lopussa ilmestyi barokki, jonka huipentuma on vuonna 1738 rakennettu Santiago de Compostelan katedraalin Obradoiro-julkisivu. Espanjalainen barokki vaikutti voimakkaasti myös Latinalaisessa Amerikassa kolonialismin myötä. Rokokoon aikakausi oli Espanjassa lyhyt. Uusklassisismi saavutti huippunsa Juan de Villanuevan ja aikalaistensa töissä.

1800-luvulla saapuivat kertaustyylit ja eklektismi sekä toisaalta teollisen vallankumouksen vauhdittama materiaalien uudenlainen käyttö, kuten lasin ja raudan arkkitehtuuri. 1900-luvun alun art nouveau -tyylin johtohahmoja oli Antoni Gaudí. Modernistista arkkitehtuuria edistivät arkkitehtiryhmät, kuten GATEPAC.

Espanjassa on Unescon maailmanperintöluettelossa toiseksi eniten rakennuksia maailmassa; ainoastaan Italiassa on enemmän.^[3]

1. ↑ ^{a b} Barral i Altet, s. 7
2. ↑ Barral i Altet, s. 8
3. ↑ Spanish Architecture Overview www.spanish-art.org. Viitattu 18.1.2016. (englanniksi)